Saavutettavuusdirektiivillä viitataan siihen, miten kaikki julkisen hallinnon palvelut tulisivat olla tasapuolisesti kaikkien käytössä – riippumatta ihmisten erilaisuudesta. Tavoitteena on myös parantaa digitaalisten palveluiden laatua yleisesti. Suomessa saavutettavuusvaatimusten toteutumista valvoo Aluehallintovirasto.
Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta velvoittaa julkista sektoria ja osaa yksityisen ja kolmannen sektorin organisaatioista noudattamaan saavutettavuusvaatimuksia. Laki ei siis velvoita kaikkia toimijoita, mutta yhdenvertaista kohtelua olisi toivottavaa pyrkiä edistämään siitä huolimatta.
Ihmiset sisäistävät tietoa hyvin eri tavoin, vaikka se olisikin kaikkien aistien puitteissa mahdollista. Joku kerää tiedon parhaiten kahlaamalla tekstejä läpi, toinen syventyy kuuntelemaan samalla kun sulkee silmänsä ja kolmas tarvitsee visuaalisia yhteenvetoja ymmärtääkseen kokonaisuuksia. Se on hyvä huomioida jo projektien suunnitteluvaiheessa.
Miten saavutettavuusvaatimusten toteutuminen liittyy videoihin?
Videoista hyötyvät esimerkiksi henkilöt, joilla on luki- ja oppimisvaikeuksia tai joiden suomen kielen taito on heikko. Videot, ja ylipäänsä kuvilla tuettu viestintä, parantavat siis sisällön saavutettavuutta etenkin henkilöille, joille tekstin lukeminen tai ymmärtäminen on vaikeaa.
Saavutettavuusvaatimusten mukaan videoiden sisältämä tieto pitää tarjota myös tekstimuodossa, sillä kaikki ihmiset eivät näe tai kuule videoita. Noin 750 000 suomalaisella on jonkinasteinen kuulonalenema, ja usein he tarvitsevat tekstityksen saadakseen videon äänisisällöstä selvää.
Niiden, joita laki velvoittaa, tulee saattaa kaikki verkkosivuille tallenteiksi jäävät materiaalit vaatimuksia vastaavaksi. Vaatimus on sama, vaikka materiaali julkaistaisiin ulkopuolisessa palvelussa (esim. YouTube).
Videot koostuvat yleensä kuvasta ja äänestä. Jotta saavutettavuusvaatimukset toteutuisivat, on videon sanoma pystyttävä ymmärtämään myös silloin, kun ääni ei ole kuultavissa. Toisin sanoen videon kulkua tulee pystyä seuraamaan tekstitysten avulla.
Videoita kulutetaan tänä päivänä niin paljon, että läheskään aina tilanteet eivät salli äänten käyttöä. Myös siitä näkökulmasta videoiden tekstittämistä on syytä harkita, vaikka laki ei velvottaisikaan.
Kun videoiden tekstittäminen ei ole ajallisesti tai taloudellisten resurssien puitteissa realistista, myös lain velvoittamat toimijat voivat vedota kohtuuttomaan rasitteeseen.
Video tekstin “mediavastineena” ja toisinpäin
Jos video kertoo asiasta, mikä on samassa yhteydessä esitetty selkeästi myös kirjallisena versiona, videota ei tarvitse tekstittää. Tällöin video toimii tekstin “mediavastineena”.
Mikä tahansa video ei kuitenkaan riitä tekstin mediavastineeksi. Eikä mikä tahansa teksti riitä videon mediavastineeksi. Molempien tulee vastata selkeästi toisiaan.
Esimerkiksi Puhutaan videosta -videopodcastista tehdään usein kirjallinen kooste blogin puolelle. Se ei kuitenkaan toimi videon / äänitteen mediavastineena, sillä tekstistä poimitaan vain tietyt osiot. Lisäksi tekstiä usein tarinallistetaan, jolloin asioita ei välttämättä esitetä kronologisessa järjestyksessä tai täysin samoin sanoin.
Selkeä esimerkki mediavastineesta olisi se, kun ohjeistus kirjoitetaan vaihe vaiheelta tekstikokonaisuudeksi, minkä jälkeen samaiset ohjeet käydään vaihe vaiheelta läpi videolla. Tai toisinpäin.
Oletko sinä pohtinut, miten varmistat “digin kuulumisen kaikille”?
Jos haluat oppia tekstittämään videoitasi itse, olen luonut minikurssin tekstittämisestä. Jos taas materiaalia on paljon, voi olla parempi harkita ulkopuolista palveluntuottajaa (oma suositus: Spoken).
Jos sinulla on kysyttävää videon tekstittämisestä, varaa ihmeessä aika 15 minuutin videokartoituksessa, johon voit ilmoittautua täältä.
Löydät minut myös TikTokista, Instagramista ja Linkkarista.
Julius Valjakka / @aitovideo
Videotaitovalmentaja & Videon asiantuntija
Lisätietoa videoiden ja äänilähetysten saavutettavuudesta:
Aluehallintoviraston ohjeistus
Yllä mainittu minikurssi tekstittämiseen: